​Ruokastressi vaanii ruokakaupassa

​Kaupasta ei osteta ainoastaan ruokaa. Ruokakaupasta voi ostaa hyvän omantunnon, tehdä eettisen ja moraalisen valinnan – tai jättää sen tekemättä. Tosin silloin kauppakassissa painaa ostosten lisäksi syyllisyys. Ja jos se ei paina, painaa epätietoisuus ostosten terveellisyydestä. Mitä minun tulisi syödä ja perheelle syöttää?

Ruokavalio on yhä enemmän yksilöllinen asia ja ruoka henkilökohtainen valinta. Ruokaan liittyvä vastuu lisää stressiä. Ruokakolmio ei enää riitä ohjaamaan syömistä, kaikki pitää kyseenalaistaa todistaakseen olevansa ajatteleva ihminen.

​Ruokavalio on uusi ismi ja joillekin uskonnon korvike, ravintotietokirjat korvaavat raamatun. Syömisestä voi syrjäytyä, ruoalla voi ilmentaa statustaan ja ammentaa makumuisista elettyä elämää. Ruoka antaa monia merkityksiä elämään, hyviä ja huonoja. Ruokastressi on huonoin, sillä se vie syömisestä nautinnon.

Mainokset syöttävät meille taitavasti mielikuvia onnellisesta elämästä, hyvinvoinnista sekä terveystuotteista, joita ilman on lähes mahdotonta olla terve. Mahdollisuus terveyden ostamisesta houkuttaa halusimme tai emme. Mieliteko kasvaa mainoksia katsellessa ja kaupan käytäviä kävellessä. Ei ole sattumaa, miten tuotteet on kaupan käytäville aseteltu.

Jos olet menossa ostamaan pippuria, kävelet marketissa helposti monien kymmenien hyllymetrien ohi. Ohessa ostoskärryyn sujahtaa monta tuotetta, jota et ollut aikeissa ostaa. Pippuriahan olit tullut alun perin ostamaan, mutta muutakin tarttui mukaan.

Yhdellä terveystuotteella ei terveyttä saavuta, jos syöminen ja eläminen on muuten retuperällä. Mutta, jos sittenkin varmuuden vuoksi ostaisin. Niinhän se menee, mutta missä menee raja tarpeellisen ja tarpeettoman välillä?
Ruokakaupassa vaanii ruokastressi. Ostanko sitä, mitä minun odotetaan ostavan vai sitä, mitä itse tunnen tarvitsevani voidakseni hyvin?

Elintarvikkeista häviää valmistusprosessissa ravinteita, menetettyjen tilalle lisätään sitten vastaavia ja rikastetaan ruoka lopuksi vaikkapa proteiinilla, kuiduilla ja  muillta terveysvaikutteisilla aiheilla. Pullovesikin sisältää vitamiineja. Elintarviketeolisuus on tehnyt ruoasta lisäravinteita pursuavia tuotteita, medikalisoidnut ruoan.

​Prosesseissa proteiinit ja rasvat muuttuvat huonoiksi ja lisäävät kehon matala-asteista tulehdusta. Miksi näin saa tehdä, en tiedä. Tai otetaanpa vaikka kauraruokakerma. Mitä se on? Kukaan ei kiellä mainostamasta sitä terveellisenä. Vastuu siirtyy ostajalle. Turhan mutkikasta ja kehoa ja ympäristöä kuormittavaa, senhän sanoo jo maalaisjärki.

Maalaisjärki​? Sanana jo mennyttä kalua, mutta sen sanomaa kannattaisi kuulla. Mitä ennen syötiin? Ei Flooraa vaan vähän voita. Terveellinen syöminen ei ole vaikeaa, jos siitä ei tee sellaista. Vähän on enemmän syömisessäkin. Kohtuus mahdollistaa nautinnon ja terveyden.

Ruoka voi sisältää teoriassa kaiken mitä keho tarvitsee. Ruoan terveellisyyttä arvioitaessa unohtuu kuitenkin usein, että ruoan valmistusprosessi vaikuttaa lopputulokseen radikaalisti. Valmisruoat kuumennetaan erittäin korkeissa lämpötiloissa taudinaiheuttajien tuhoamiseksi, valitettavasti samalla paljon muutakin tuhoutuu.
Proteiinit ja rasvat eivät kestä hyvänä rankkaa prosessia. Ja olet mitä syöt.
Kotiruokaa tehdessä voi tehdä saman, jos valitset huonon rasvan. Monityydyttämätön rasva ei kestä kuumaa, se on fysiikan laki. Se on tosiasia. Eli valitse kertatyydytetty eli kylmäpuristettu neitsytoliiviöljy, siemenöljyt eivät kestä kuumennusta.

Palmuöljyä käytetään ruokateollisuudessa surutta, vaikka sen karsinogeeninen vaikutus tiedetään.Tästä hyvä esimerkki on se, että erittäin haitallista palmuöljyä markkinoidaan  kevytmargariinirasian kyljessä "kestävän kehityksen mukaisesti tuotetuksi". Varmasti totta, mutta terveellistä se ei silti ole.

Kaikki ei ole terveellistä, vaikka siltä näyttää. Esimerkki. Tumma 70% kaakaota sisältävä suklaalevy mintulla höystettynä. Kuulostaa hyvältä ja terveelliseltä. Tuoteselosteesta selviää, että tuotteessa on palmuöljyä, joka romuttaa terveysoletuksen. Moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä. Lue tuoteseloste.         Älä osta mielikuvaa.

Palmuöljy on rasvoista haitallisin. Se on tutkitusti karsinogeeni eli syöpäriskiä lisäävä.​



Tutkitusti tiedetään, että korkeissa lämpötiloissa ruoan rasvat hapettuvat, proteiinit sokeroituvat ja tämä puolestaan aiheuttaa soluntason stressiä ja matala--asteista tulehdusta. Krooninen tulehdus on lopulta sairaudeksi.

Valmisruokien vaikutukseen terveydestä tehtiin Ranskassa laaja tutkimus, joka meillä ei saanut suurta huomiota. Tutkimuksia aiheesta on runsaasti, mutta tässä yksi; ​​https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/article-abstract/2723626​​​
Tutkijoiden mukaan ultraprosessoidut eli pitkälle jalostetut elintarvikkeet ovat terveydelle vaaraksi.​

​"Aikuisiässä nautit arviolta 100 000 ateriaa, noin 1000 kertaa oma painosi. Ei ole yhdentekevää, mitä kaupasta ostat ja suustasi alas laitat."

Ruokastressi vaanii ruokakaupassa

Samassa perheessä on usein yhtä monta ruokavaliota, kun on syöjääkin. Yksin elelevän ruokapulmat voivat olla yhtä lailla haastavat, yksi syöjä, mutta monet vaivat. Ruoanlaittaja ei pääse helpolla, kun lisäksi vaade ruoan terveellisyydestä painaa mieltä. Mielessä on niin suoliston mikrobiston merkitys aivoterveydelle, kuin hiljaisen solutason tulehduksen riskit.  

​Kiire on myyty meille tehokkaasti. Ruokailun pitää olla pikatoimitus, aivan kuin ruoanvalmistukseen ja syömiseen käytetty aika olisi hukkaan mennyttä aikaa. Näinhän ei ole. Eihän?

Ruokakauppaan meno nostaa verenpainetta ja stressi lisääntyy, vaikka molempien vaarat ovat kyllä tiedossa. Syöminen oli ennen helppoa, nyt se on haastavaa. Ostanko sitä, mitä minut mainoksien ja terveysgurujen toimesta ohjataan ostamaan vai sitä, mitä itse tunnen tarvitsevani voidakseni hyvin.

​Mitä siis laittaisin ruoaksi kiireessä? Ei ihme, että ruokakauppaan meno nostaa verenpainetta ja stressi lisääntyy, vaikka molempien vaarat ovat kyllä tiedossa. Syöminen oli ennen helppoa, nyt se on haastavaa. Ostanko sitä, mitä minut mainoksien ja terveysgurujen toimesta ohjataan ostamaan vai sitä, mitä itse tunnen tarvitsevani voidakseni hyvinn.Stressitöntä elämää ei ole, eikä ilman tervettä stressiä mistään mitään tulisikaan. Työt jäisivät tekemättä, vuoret valloittamatta, vastuut kantamatta, ruoat laittamatta ja harrastukset harrastamatta. Stressi muuttuu haitalliseksi, kun se kroonistuu.

Stressi vaatii vastapainokseen palautumisen, joutenolon ja rentoutumisen. Krooninen stressi on pirullinen kaveri. Se hiipii vähitellen elämään, kuin varkain, ja tekee tuhojaan ensin hiljaisesti. Ulkoinen stressi tulee tekemättömistä tai liikaa tehdystä työstä, sisäinen stressi vääränlaisesta ruoasta. Moni luulee syövänsä oikein, mutta luulo ei riitä. Syöminen on taitolaji, mutta välineet yksinkertaiset.

​Karkota kiire ruokapöydästä

Kiire on iskostettu mieleemme niin luonnolliseksi olotilaksi, että harva edes kyseenalaistaa sitä. Ihminen tottuu asioihin, kun niitä toistaa riittävästi. Kiire alkaa tuntua luonnolliselta, kun ei osaa palauttaa kiireettömyyden tunnetta itseensä. Ruuhkavuodet ovat ja ne menevät, vaikka välillä kieltäytyisikin kiireestä.

Stressi on ihmiselle sekä hyväksi, että pahaksi. Stressireaktio on kehittynyt ihmiselle selviytymiskeinoksi erilaisissa uhka- ja vaaratilanteissa. Stressireaktio palveli alun perin fyysisen uhan torjunnassa - taistele tai pakene, oli pelin henki, psyykkinen ja fyysinen taisteluvalmius piti ihmisen valppaana vaaran uhatessa. Mitä kehossa tapahtuu? Mahdollinen uhka rekisteröityy ensin aivojen kuorikerroksessa, sieltä tilannearvio välittyy hypotalamukseen ja tunnereaktiot aktivoivat elimistöä. Tieto kulkee edelleen tahdosta riippumattomaan sympaattiseen hermostoon ja sieltä nopeasti eteenpäin elimistössä. Silmäterät laajenevat, sydän tykyttää, keuhkoputket laajenevat, verenpaine nousee ym. Viesti vaarasta menee myös lisämunuaisten ydinkerrokseen, jossa vapautuu stressihormoneja, adrenaliinia ja nonadrenaliinia, jotka lisäävät reagointikykyä vaaraan. Aivolisäkkeeseen kulkeutuu myös viesti stressistä ja lisämunuaisten kuorikerroksessa alkaa kehittyä lisää stressihormoneja, nyt kortisolia, jonka liiallinen pitoisuus kehossa on monen sairauden riskitekijä.

Elimistö reagoi yhä stressitilanteeseen samoin kuin aikojen alussa, vaikka uhat ovatkin erilaisia. Lyhytkestoinen, hallinnassa oleva stressi, on ihmiselle jopa hyväksi. Pieni stressi sysää liikkeelle, pistää antamaan parastaan. Terve stressi vaatii vastapainoksi palautumista ja joutenoloa. Pitkäkestoinen, hoitamaton stressi kroonistuu ja vie elimistön jatkuvaan, kuormittavaan hälytystilaan. Elimistö on koko ajan taisteluvalmiudessa. Jatkuvan paineen alla mieli masentuu, puhti hiipuu ja ihminen on altis sairauksille. Kehon stressinhallintakykyä voi lisätä elintapojen lisäksi ruoalla.

Krooninen ruokastressi mm.

  • aiheuttaa unettomuutta
  • masentaa, sillä se laskee serotoniinipitoisuutta kehossa 
  • ​sekoittaa suoliston mikrobiston tasapainoa
  • heikentää vastustuskykyä
  • lisää antioksidanttien tarvetta (etenkin C- ja B-vitamiinien)
  • makean himo lisääntyy, stressihormoni kortisoli lisää insuliinin eritystä ja syömäsi ylimääräinen ruoka varastoituu keskivartalolle eli stressi voi lihottaa
  • horjuttaa hormonitasapainoa ja aiheuttaa masennusta


.

Linkki on tässä.

​Jos tykkäsit kirjoituksestani, jaathan sitä omille verkostoillesi. Kiitos!

Hei,

olen Elina Lammi. Haluan auttaa sinua syömään itsesi hyvinvoivaksi ja antaa oivalluksia siihen, miten voit lisätä aivojesi vireyttä ruokastressiä vähentämällä.

"Syöminen on sallittu nautinto ja ruokailo kuuluu jokaiselle."

Tilaa blogikirjoitukseni sähköpostiisi.

Täältä löydät kaikki blogikirjoitukseni.

YHTEYSTIEDOT

Elina Lammi

p. 045 127 4977

elina.lammi@ravitseva.fi

Rekisteri- ja tietosuojaseloste

TULE MUKAAN VERKOSTOONI

Copyrights 2019 | Ravitseva | kaikki oikeudet pidetään