Miten käy ranskalaiselle paradoksille?

Meillä suomalaisilla ja ranskalaisilla on vihdoinkin jotain yhteistä syömiseen liittyen; kasvisruokabuumi on samassa jamassa eli alkutekijöissään. Paljon pitää vielä vettä virrata Seinessä ennen kuin ranskalainen luopuu ruokakulttuuristaan ja vaihtaa côtes de porcin eli siankyljyksen seitaniin. Ranskassa vuonna 2012 tehdyssä laajassa kyselyssä kolme prosenttia ranskalaisista luokitteli itsensä kasvissyöjiksi tai vegaaniksi. Meillä vastaava luku on arviolta neljän-viiden prosentin luokkaa. Liki 30 prosenttia ranskalaisista sanoi olevansa valmiita vähentämään lihan syöntiä, mikä on paljon sanottu maassa, jonka keittiö hyväksyttiin vuonna 2010 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ensimmäisenä yksittäisen maan gastronomiana. Ruokakulttuuri on ranskalaisille pyhä asia. Ranskalainen ei siirry vegaaniksi järkisyin, ruoan pitää olla nautittavaa. Hanhenmaksalle on vannoutunut käyttäjäkuntansa, vaikka eläinten  oikeudet tiedostetaankin ja ekologisuus on yleinen arvo Euroopassa.

Ensin kasvikset käyttöön

Joustava kasvissyönti eli fleksitarismi lisääntyy meillä vähitellen, samoin Ranskassa. Ennen puhuttiin semivegaaniudesta eli kultaisesta keskitiestä vegaaniuden ja sekasyömisen genressä. Joustavuus kasvissyönnissä ei ole siten uusi keksintö. Kaikista ei voi tulla vegaaneja. Liharuoan vähentäminenkin on monelle iso haaste, kuten aiemmassa blokikirjoituksessani kirjoitin. http://www.ravitseva.fi/blogi/lihattomampi-loppuvuosi/ Suomalaisista  reippaasti yli 90% on yhä sekaruokailijoita, vaikka kasvisproteiinien saamasta mediahuomiosta voisi päätellä toisin. Härkiksen, Nyhtökauran ja muiden hyvien suomalaisten ruokainnovaatioiden huumassa saattaa unohtua, että kasvisruokailu perustuu itse asiassa ihan tavallisiin kasviksiin. Suomalaisilla sekaruoan syöjillä on vielä  paljon kirittävää kasvisten käytössä ranskalaisiin verrattuna. Lihan vaihtaminen kasvisproteiiniksi on sitten se helpompi juttu. Totaalisesti tai sitten joustavasti.

 

Miten käy ranskalaiselle paradoksille?

Ranskalaiset elävät pitkään, keskimäärin 82-vuotiaiksi. Ranskalaisten naisten elinajan odote on peräti 85 vuotta, Euroopan pisin. Ranskalaisten ruokavalio on kiinnostanut tutkijoita vuosikymmeniä. Puhutaan ranskalaisesta paradoksista. Kautta vuosien on ihmetelty, kuinka on mahdollista, että ahkerasti viiniä juovat, tupakoivat ja rasvaisilla ruoilla herkuttelevat ranskalaiset sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin huomattavasti harvemmin kuin me suomalaiset. Uskon, että pitkälti kyse on asenteesta syömiseen ja tavasta syödä. Ranskalainen tietää, että vähän on enemmän ja osaa syödä kohtuudella. Ruokailussa on rytmi, ruoanvalmistukseen ja ruokailuun käytetään aikaa. Ruoasta saatava nautinto lisääntyy, vaikka ruoan määrä vähenee. Sinänsä paradoksaalista, mutta totta. Kannattaa kokeilla.

 

Ranskalainen sosiologi Claude Fischler tutki 1980-luvulla yhdysvaltalaisten ja ranskalaisten syömisen eroja. Ranskalainen syö yhteisöllisesti ja yhdysvaltalainen yksilökeskeisesti. Yksilökeskeisesti syödessään ihminen syö mitä vaan, missä vaan ja koska vaan. Yhteisöllisesti syödessä syömisessä on rytmi, kun syödään seurassa tiettyyn aikaan ja paikkaan sidotusti. Annoskoot poikkesivat toisistaan ranskalaisten eduksi, samoin syömisnopeus. Ranskalainen käytti jopa pikaruoan nauttimiseen enemmän aikaa kuin yhdysvaltalainen. Vähän on muuttunut sitten tutkimuksen. Nämä asiat ovat yhä tärkeitä ja ajankohtaisia.. Kasvisruokabuumin pyörteissä usein unohtuu, että ruoka on paljon muutakin kuin proteiineja. Syöminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa ruoan lisäksi ympäristö, tunnelma ja seura tekevät ruokailusta hyvin merkityksellisen ja hyvinvointia lisäävän.

 

Ranskalaisen ruoan terveellisyyteen on liitetty juustojen runsas syöminen. Joidenkin tutkimusten mukaan juustojen sisältämä voihappo vauhdittaa aineenvaihduntaa, ehkäisee lihomista ja vaikuttaa positiivisesti kolesteroliarvoihin. Totta tai ei, niin juustoistaan ranskalaiset pitävät varmasti kynsin hampain kiinni jo ihan maun vuoksi. Tuntuukin utopistiselta ajatukselta, että ranskalainen valitsisi juustolautaselleen soijasta tehdyn juustonkaltaisen tuotteen alkuperäisen herkun sijaan ja siemailisi alkoholitonta viiniä. Bretagnessa aloitti tosin hiljattain Ranskan ensimmäinen kasviperäistä juustoa tuottava tehdas. Miten käy ranskalaiselle paradoksille, jos tekojuusto valtaa tulevaisuudessa markkinat? Sen aika näyttää.

Ranskalainen kulinaristi Brillat-Savarin sanoo 1800-luvulla kirjassaan Maun fysiologia : ”Kansakuntien kohtalo riippuu niiden tavasta ruokailla.”