Lapsi antaa ruoalle uuden merkityksen

 

Vettä sataa ja ilma on harmaa, kun Ravitsevan Elina Lammi soittaa Kaikkosen perheen ovikelloa. Ankea ilma unohtuu välittömästi, kun ovi aukeaa ja 2-vuotias Selina hymyilee valloittavasti äitinsä vierellä! Aamupala on juuri syöty ja päivän leikit on aloitettu.

Kaikkosen perheeseen kuuluu Selinan lisäksi äiti-Tuija ja isä-Tarmo. Elina Lammi on kutsuttu ravitsemuskouluttajana keskustelemaan lapsiperheen ravitsemus- ja ruokatarpeista. ”On hienoa ja helppoa, että ravitsemuskouluttaja tulee kotiin! Pienen lapsen kanssa oudossa ympäristössä on usein hankala keskittyä muuhun kuin lapsen vahtimiseen, kotona lapsi leikkii tutuilla leluilla ja keskusteluun on mahdollista keskittyä. Lisäksi voi heti kurkistaa jääkaappiin tai kuiva-ainekomeroon ja tarkistaa vaikkapa tuoteselosteen sisällön keskustelujen pohjalta.” pohtii Tuija ja jatkaa: ”Tuntuu lisäksi turvalliselta, että ravitsemuskouluttaja Elina Lammilla on itsellään kolme lasta ja siten myös käytännön kokemus lapsiperheen arjesta ja syömisen haasteista.”

Popsi porkkanaa ja palsternakkaa!

Tyttären syntymän myötä Kaikkosen perheessä ruoalle on tullut aivan uusi merkitys. Ruoka ei ole enää pelkkää tankkausta tai herkuttelua vaan nyt on huolehdittava myös jälkikasvun hyvästä syömisestä. ”Haluamme taata lapselle hyvän kasvun myös ravitsemuksellisesti, siksi ravitsemusneuvonta tuntui luontevalta tavalta tarkastaa, onko Selinan ruokavalio kohdallaan” selventää Tarmo.

Selinan leikkiessä, meillä aikuisilla on aikaa pohtia lapsiperheen ravitsemushaasteita keittiön pöydän ääressä. Suomessa lapsi syö yleisesti ottaen terveellisesti ensimmäisen ikävuotensa, sen jälkeen syömisen laatu valitettavan usein heikkenee, kun lapsi alkaa syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe. Lapsen syntymän myötä koko perheen tulisikin tarkistaa ruokavalionsa ja suhteensa ruokaan, sillä oma esimerkki on lapsen ravitsemuskasvatuksessa kaikkein tärkeintä. Sen minkä nuorena oppii, en vanhana taitaa.

Kalaa kannattaa syödä!

”Olen välillä huolissani, kun Selina ei mielestäni syö riittävästi. Annan hänelle silloin pienen makean lapsille tarkoitetun jogurtin, ajattelen, että pitäähän sitä saada energiaa.” Tuija pohtii. Elina kertoo, että terveellisiin ja viisaisiin ruokatapoihin kasvattaminen on helpompaa kuin huonoista pois oppiminen ja uuden omaksuminen vanhempana. Lapsi on taitava säätelemään energian saantiaan, kun tarjolla on hyvää ja monipuolista kotiruokaa. Ravintoaineiden ja laadukkaan ruoan hankkiminen on vanhempien vastuulla. Kaksivuotias ei osaa päättää itse, mitä hänen pitäisi syödä jaksaakseen kasvaa. Pieneltä taaperolta ei kannata kysyä, että mitä sinä tänään haluaisit syödä, se on vanhemman vastuulla. Lasta ei saa pakottaa syömään tai lahjoa. Syö pinaattikeittosi, niin saat sitten jäätelön – tyyppinen lahjonta johtaa lopulta siihen, että pinaattikeitto inhottaa yhä enemmän ja jäätelö tuntuu houkuttelevammalta. ”Tuo ei ole kyllä tullut mieleen, noinhan sitä tosiaan tulee helposti tehtyä!” Tarmo myöntää. Lapsi on luonnostaan neofobinen eli epäileväinen uusia makuja ja ruoan rakenteita kohtaan. Uuteen makuun tottuu yleensä 10 maistelukerran myötä. Hyvä periaate on, että kaikesta ei tarvitse pitää, mutta kaikkea pitää maistaa. Uutta makua kannattaa maistattaa aina tutun maun rinnalla.

Neuvonnassa käytiin läpi niin Selinan kuin vanhempienkin ravitsemustarpeet ja niiden yhteensovittaminen. ”Ravitsemusneuvontaa tilatessani ajattelin, että haluan tietää miten Selinan ruokavalio saadaan toimimaan oikein, mutta neuvonnan aikana tajusin, että meidän pitääkin ensiksi miettiä oma syömisemme, sitten Selinan ja lopulta koko perheen ruokajutut yhteensopiviksi. Ei näitä asioita yksin miettimällä saa koottua järkevää kokonaisuutta. Ravitsevan Elina Lammi auttoi hahmottamaan ruoan sisällön ja ruokahetkien merkityksen laajemminkin. Nyt ymmärrän, että ravitsemuskasvatus on elämänperustaitojen hallintaa, paljon muutakin kuin itse ruoka ja sen sisältämät ravintoaineet” tiivistää Tuija lopuksi Elina Lammin neuvot. Lopuksi Elina vielä korostaa, että syöminen on sallittu nautinto ja lapsen ruokapöydässä pitää olla hauskaa. Syöminen on yksi mukavimmista asioita elämässä, siksi lapselle pitää tarjota hyvää kotiruokaa eikä ravintoaineita!